Lähtö Liberiasta lähenee ja pidimme ensimmäiset läksiäiset viime viikolla. Olen jo alkanut ikävöimään tätä paikkaa monesta eri syystä, mutta ehkä eniten tätä omaa pikku kuplaani. Asuimme mieheni kanssa eri puolilla maapalloa niin kauan, että jotenkin tuntuu kuin olisi eron hetki taas tulossa. Tässä ehkä toinen syy, miksi kipuilen tätä lähtöä. Vaikka tiedän lähtevämme yhdessä, elän jotenkin kauhun hetkiä siitä, että pitää lähteä lentokentälle. Lentokentistä on kehkeytynyt minulle negatiivinen asia ja saattaa mennä muutama vuosi ennen kun tästä fiiliksestä pääsee eroon.

Kaikesta huolimatta, muutto on ensi viikolla!! Tällä viikolla on edessä vielä viimeiset järjestelyt ja varmaan muutamat läksiäiset. Odotan tulevaa, koska edessä on pitkä loma lasten kanssa ja uuden kodin etsintä Teksasissa. Ennen sitä olen kuitenkin nauttinut Liberian auringosta täysin siemauksin.

Viikonloppu oli taas aivan ihana! Oikeastaan kaikki alkoi jo torstaina illalla kun pidimme pizza-illan meillä kotona. Vieraita oli paljon ja tein varmaan kymmenkunta pizzaa. Oli kiva viettää iltaa mukavien ihmisten seurassa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantaina kävimme perinteisesti pitkällä lounaalla lempparikahvilassamme ja teimme yli kahden tunnin treenin. Lauantaina kävimme taas suppailemassa laguunilla ja vaikka aamupäivällä laguunilla satoi vettä, iltapäivä oli aivan upea! En yleensä hikoile täällä, vaikka olis kuinka lämmin, mutta lauantaina hiki virtasi selkää pitkin kuin vesiputous. Tuntui kuin olisi ollut uunissa grillivastukset päällä. Lauantai-iltana kävimme vielä drinksuilla yhdessä ravintolassa rannalla, mikä kruunasi päivän. Sunnuntaina satoi sitten taas vettä ihan koko päivän ja taisimme katsoa kolme leffaa sohvalla löhöten. Sunnuntai olikin viikon ainut lepopäivä treeneistä, joten teki hyvää levätä.

Superpitkän intron saattelemana halusin kirjoittaa hieman sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Muutto Liberiaan ei ollut helppoa, eikä muutto Yhdysvaltoihin tule olemaan yhtään sen helpompi. Olen nähnyt niin paljon erilaisia muuttajia ja eteenkin täällä erikoisolosuhteissa on joillain ihmisillä todella vaikea sopeutua. Olin käynyt Liberiassa kahdesti ennen muuttoa, joten tiesin mihin olin tulossa, mutta onhan tämä aikamoinen elämänmuutos. Ilmasto, ihmiset, rikollisuus ja elämä vartioidulla alueella. Olisin helposti voinut tulla hulluksi, mutta tässä sitä vaan porskutetaan eteenpäin hyvillä mielin. Olen oppinut muilta ihmisiltä sopeutumisesta – mitä tehdä ja mitä ei tehdä. Toivon ottavani nämä opit mukaani seuraavaan muuttoon, jotta elämä asettuisi kivasti raiteilleen heti saavuttuamme.

Yleensä ihmiset, kenellä on vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön, ovat lähteneet uuteen tilanteeseen negatiivisella asenteella, kuten minäkin aikoinaan. Päätin jo ennen kun muutimme, etten tule pitämään uudesta kaupungista ja voi että oli vaikeeta integroitua kouluun ja yhteisöön. Olen tavannut näitä ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikilla vaikuttaisi olevan samanlainen asenne jo lähtiessään. Kaikilla on huonoja päiviä, jolloin tekisi vain mieli muuttaa takaisin kotimaahan, mutta itse näen eteenkin tämän muuton ihan mielettömänä mahdollisuutena. Uskon vakaasti, että Houston tulee olemaan meille ihana paikka asua, koska tapahtui mitä tapahtui, lähden Teksasiin positiivisella mielellä.

Liberiaan oli mielestäni helppo sopeutua, koska maassa puhutaan englantia, ihmiset mukavia ja auttavat mielellään, aurinko paistaa lähes aina, lähes kaikkea on saatavilla (eteenkin jos on paksu lompakko) ja kaupungista löytyy kivoja ravintoloita ja kahviloita. Luulin, että olisi vaikeampi sopeutua kuumankosteaan ilmastoon, mutta en kokenut tätäkään ongelmaksi. Ainoa kerta, kun oli tukalan kuuma oli ensimmäinen tennistunti tokalla viikolla Liberiassa. En juonut tarpeeksi vettä, enkä kehdannut pitää juomataukoja. Onneksi opettaja huomasi, etten enää jaksanut juosta ja patisti juomaan vettä. Luulin, että olisin palanut pahasti täällä ollessa, mutta sekään ei tapahtunut. Ensimmäisellä viikolla nukahdin aurinkoon vatsalleni ja kankut sai vähän ekstraväriä. Ja meidän aavelaivareissulla jäi polvet ja sisäreidet rasvaamatta. Hoidin aloe veralla kuntoon, eikä mitään pahempaa sattunut.

Kaikin puolin sopeuduin omasta mielestäni hyvin Liberiaan, eikä minua haittaisi tulla tänne uudestaan tulevaisuudessa. Kuitenkin suurimmat haasteet ovat ehdottomasti olleet kadulla yksin kulkeminen, autolla ajaminen ja kaikenkarvaiset eläimet. Liskot, käärmeet, hämähäkit, lepakot, torakat ja muut ihanat ötökät. En pistäisi pahakseni, jos tässä maassa ei olisi hämähäkkejä. Mutta niistä ei taida päästä eroon missään maassa.

Olemme molemmat mieheni kanssa nopeasti sopeutuvia ja osaamme innostua kaikesta uudesta. Luulen asenteen auttaneen paljon Liberiassa ja vaikka itse olin täällä todella lyhyen ajan, koin tämän kodikseni. Meillä oli ystäviä, uskalsimme lähteä tutkimusmatkalle ja kokeilimme kaikkea jännää. Jännittävien paikkojen näkeminen on ehdottomasti miehen työn suola. Ei moni pääse käymään esimerkiksi Liberiassa keskellä viidakkoa vesiputouksilla. Tai uskalla lähteä.

Camilla

English: I cannot believe, but we are moving next week! Time flew by so quickly! I didn’t find it difficult to move to Liberia, even though it is a completely different culture and climate than what I am used to. But then again we both adjust to new situations fairly well. Also my fiancé’s work is exciting, since we get to go to all these cool places – like the waterfalls in the middle of the jungle in Liberia 🙂