Suuri elämänmuutos

En olisi neljä vuotta sitten uskonut mihin elämä veisi minua, mutta tässä sitä nyt ollaan. Rouvana Yhdysvalloissa. Kahden suloisen lapsen äitipuolena. Tämä on ollut ihan mieletön seikkailu, enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman miestäni ja hänen lapsiaan. Tiedän olevani onnekas monella eri tapaa ja en malta odottaa viettää loppuelämä heidän kanssaan.

Edellisessä blogipostauksessa kerroin vihdoinkin uutiset ja olin niin otettu kaikista onnitteluista, etten tiennyt miten päin olla. Olisin tietysti halunnut pitää isot häät ja kutsua kaikki juhlistamaan rakkauttamme, mutta elämä päätti toisin. En kadu hetkeäkään tai toivoisi erilaista hääpäivää, koska kaikki meni niinkun oli tarkoitettu. Haluan edelleen pitää hääjuhlan, mutta ensin meidän pitää selvittää nämä oleskelulupa-asiat. Yksi asia kerrallaan.

Olemme tällä hetkellä loman loppusuoralla Louisianassa aviomieheni perheen luona ja lapset ovat meillä edelleen. Olen aina ihmetellyt, miten vanhemmat aina valittavat, kuinka mihinkään ei ole enää aikaa, mutta todentotta olen ollut onnellinen jos saan käydä suihkussa joka toinen päivä ja muistan syödä pari kertaa päivässä. Kaikki muu on luksusta. Sitä vaan jotenkin ajautu selviytymismoodiin ja yritin vaan pitää kaikki hengissä, syötettynä ja yhtenä palana. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, olisin tietysti voinut ottaa vähän iisimmin ja nauttia ajasta vähän enemmän. Nyt kun talossa on neljä aikuista pitämässä huolta lapsista (eikä olla jumissa hotellihuoneessa), olen itsekin osannut nauttia enemmän ja jaksanut leikkiä kivoja leikkejä lasten kanssa.

Olen aloittanut kuvien läpikäynnin viimeiseltä kuukaudelta ja yritän hieman jäsennellä, mistä oikein aloittaisin kertomaan seikkailuistamme. Välillä tahti on ollut sen verran nopeaa, ettei ole tahtonut pysyä mukana, mutta onneksi tajusin sentään ottaa muutaman kuvan sieltä täältä, jotta muisteleminen olisi helpompaa näin jälkikäteen.

Miltä nyt sitten tuntuu asua toisella puolella maailmaa ja olla naimisissa? Totuuden nimissä, en koe minkään muuttuneen ja olo on aika samanlainen kuin ennenkin, mutta ehdottomasti turvallisempi. Vaikka oleskeluluvan saanti tulee olemaan oma prosessinsa, mutta nyt olemme sentään yhdessä. Tiedän, että saamme olla yhdessä, eikä huomenna tarvitse lähtee lentokentälle, taas. Tieto luo turvallisuuden tunteen ja voimme elää elämäämme ilman turhaa stressiä. Tai noh… Green card prosessihan on tunnetusti maailman helpoin juttu.

Kuvat ovat parin päivän takaa Louisianasta, kun kävimme lasten kanssa päiväkävelyllä luontopolulla suoalueella.

Camilla

English: First I would like to thank everybody for their kind words. It sure has been quite the whirlwind, but here we are. Married and finally in one country. Our vacation time is now over and we are headed to Houston tomorrow morning. Pictures from our time in Louisiana, when one morning we took the kids to a short hike at a Nature Reserve. 

Mr. and Mrs. Fontenot

Miehen työn takia olemme joutuneet tekemään paljon nopeitakin päätöksiä ja yksi näistä oli mennä naimisiin yhtenä maanantai-iltana Virginiassa. Tarkoitus ei ollut mennä naimisiin nyt vaan vasta myöhemmin, mutta miehen työ ja oleskelulupa-asiat menivät niin, että naimisiin piti mennä sillä punaisella minuutilla.

Joten, yhtenä sunnuntaiaamupäivänä mies soitti muutaman puhelun ja saimme maanantai-illaksi vihkijän järjestettyä. Mies kävi töiden jälkeen hakemassa minulle kukkakimpun, minä puin näteimmän mekon, joka matkalaukusta löytyi ja varasimme pöydän ranskalaisesta ravintolasta. Kolme ystäväämme Marylandista tapasivat meidät vihkijän talolla, mikä kruunasi tilaisuuden.

Lapset saivat olla mukana, mikä oli heille ollut suuri toive kihlajaisista asti. Kaikenkaikkiaan asiat järjestyivät kivasti ja saimme kaikki ihanan muiston päivästä.

Seremonia oli intiimi ja kaunis. Vihkijä oli vihkinyt yli viisi tuhatta paria ja oli nappivalinta.

Pidämme häät myöhemmin, mutta oikeastaan pidin tavasta, jolla meidät vihittiin. Ei suuria odotuksia vaan saimme kaikki vaan nauttia ja elää hetkessä.

Joten, tässä sitä nyt ollaan! Rouvana ja kahden suloisen lapsen äitipuoli.

Camilla

English: A few weeks ago we decided to get married in Virginia with just the kids and a few of our friends present. The ceremony was beautiful and intimate. So, here we are – I am a wife and a stepmom to two beautiful children.

Thank you Boris for the pictures! 

Kuukausi matkalaukkuelämää

Tällä viikolla tulee kuluneeksi kuukausi siitä, kun pakkasimme laukkumme Liberiassa ja aloitimme muuttoprosessin. Olemme käyneet Suomessa peräti neljän päivän visiitillä, Marylandissa, New Yorkissa, New Jerseyssä ja nyt olemme Virginiassa. Ystävämme Marylandissa ehdotti yökyläilyä tälle viikolle, koska mieheni on koulutuksessa tämän viikon ja tekee pitkää päivää kaukana hotellistamme. Joten, lähdemme kohtapuolin lasten kanssa Marylandiin ystävämme talolle yhdeksi yöksi, missä lapset saavat viettää vuorokauden tavallista arkea kaiken tämän hotellielämän vastapainoksi. Samalla saamme ystäväni kanssa viettää tyttöaikaa lasten leikkiessä.

The Appalachian Mountains

Tämä hotellielämä on alkanut syömään hermoja monellakin tapaa, mutta jos totta puhutaan, minulla oli erittäin pessimistinen asenne koko hotellielämään. Nyt kun ollaan kuukauden päivät eletty matkalaukuista, eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Vaikein osuus on ollut ruokailu, ja eteenkin terveellisen ruuan löytäminen. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut löytämään kaikille suht terveellistä ruokaa joka päivä. Ja onhan hotellielämässä hyvätkin puolensa. Pyyhkeet vaihtuu päivittäin, lakanat vaihtuu itsestään, siivooja käy päivittäin (paitsi minä kyllä siivoan ennen kun siivooja tulee), aamupala on valmiina joka aamu odottamassa nälkäisiä vieraita ja takapihalla on uima-allas jos haluaa pulahtaa vilvoittelemaan kuuman päivän päätteeksi.

Olen monesti pohtinut, miten selvisimme näinkin pitkälle ja vain muutamalla hermoromahduksella ja luulen, hyvällä kommunikaatiolla on ollut osuutta onnistumiselle. Jos huomaamme jonkun tarvitsevan omaa aikaa tai omaa tilaa, lähdemme muut pois tilanteesta. Ja usein osaamme pyytää omaa aikaa, jos sitä tarvitsemme. Toinen asia on tavaroiden vähyys. Kun lähdimme Liberiasta otimme vain kaksi matkalaukkua mukaan ja vaihtovaatteita vain seitsemäksi päiväksi, enkä kertaakaan ole kaivannut muita vaatteita. Laukuista löytyy ainoastaan kolmet kengät per henkilö, yhdet lenkkarit, yhdet sandaalit ja yhdet hienommat kengät töihin tai ravintolaan. Ainut suuri ongelma oli kosmetiikka ja sitä minulla onkin aivan liikaa. Mutta toisaalta, tarvitsimme paljon aurinkorasvaa ja päivittäiskosmetiikkaa, ettei tarvinnut mennä heti ostamaan lisää. Jos tavaraa olisi ollut yhtään enempää, olisin tullut hulluksi.

Kahden kuukauden vaatteet // Clothes for two months

Nyt onkin aika lähteä yökyläilemään!
Mukavaa viikon jatkoa!
Camilla

English: We have now been living in hotels for a month and was wondering how we’ve made it this far without any mental breakdowns. I think it has been because of good communication between us all and not packing a ten suitcases.  

Äitipuolen elämää

Eipä ole äitipuolen elämä ole ollut helppoa, mutta kaiken arvoista! Ollaan oltu tien päällä siitä lähtien, kun lähdettiin Liberiasta, eli kolme viikkoa sitten. Nyt kun olemme vihdoin asettuneet Virginiaan kahdeksi viikoksi yhteen paikkaan ja yhteen hotelliin, olemme joutuneet hoitamaan kaikkia juoksevia asioita samalla kun mies on ollut päivät töissä.

Kaikesta huolimatta fiilikset on korkealla ja olemme onnellisia, kun saamme viettää aikaa lasten kanssa. On tapahtunut niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettei tahdo muistaa kaikkea mitä ollaan tehty. Käytiin New Yorkissa, New Jerseyssä huvipuistossa ja nyt ollaan Virginiassa ja ollaan jo ehditty kaikkea turistijuttuja tehdä Washington DCssä!

Huvipuisto oli kiva tapa viettää kesälomaa ja kaikki vaikutti olevan tyytyväisiä. Päivät meni todella nopeasti, eikä illalla tarvinnut unta odotella kauan. Säätkin suosivat, eikä saatu kuin kerran viimeisenä päivänä pari pisaraa vettä niskaan, vaikka koko viikoksi oli luvattu sadetta ja ukkosta.

Nyt olemme siis 1,5 viikkoa Washingtonissa miehen hoitaessa työasiat kuntoon ennen muuttoa Houstoniin. Meillä on hotellilla ilmainen bussikuljetus viiden mailin säteellä ja onkin ollut näppärä käyttää metroasemalle kulkiessa. Pääsemme metrolla suoraan keskustaan, jossa kaikki nähtävyydet on. Kävimme lasten kanssa jo valkoisella talolla, vakoilumuseossa ja piknikillä National Mall puistossa.

Loppuun vielä muutama huomio Amerikkaan tulosta. En muistanutkaan kuinka paljon ihmisiä tässä maassa asuu. Liikenne on ihan toista luokkaa kuin Suomessa tai Liberiassa, enkä pysty välillä ymmärtämään mistä nämä kaikki ihmiset tulevat. Välillä tekisi mieli lähteä metsään istumaan yksikseen, koska tämä ihmispaljous on vähän liikaa. Olenkohan tulossa vanhaksi?

Olin jotenkin siinä uskossa, että muutto Yhdysvaltoihin olisi jotenkin maatajärisyttävän erilaista tai tuntuisi jotenkin tosi erilaiselta, mutta oikeastaan olen aika kotona täällä. Ihmiset hymyilee ja moikkailee joka paikassa. Ihmiset kyselevät paljon, vaikka ei tuntisi toisiaan ollenkaan. Kummallista kyllä, tämä tuntuu kotoisalta.

Toinen asia, mitä en muistanu on, kuinka paljon eri kulttuureja Yhdysvalloissa kohtaa. Ihmisiä on joka puolelta maapalloa eri taustoilla ja tavoilla. Suvaitsevaisuus onkin huipussaan, ihan joka päivä, joka paikassa.

Kaikin puolin olen kuitenkin sopeutunut tänne tosi hyvin. Arvostan paljon amerikkalaista kulttuuria, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Ei ole muottia, mihin tulee mahtua. Tämä voi tietysti muuttua, kunhan pääsee kiinni arkeen Houstonissa. Lomalla kaikki on erilaista…

Anyways, taas on aika jatkaa päivän turistipuuhiin! Lisää museoita ja piknik puistossa!

Camilla

English: It sure has been quite the ride so far, but worth every minute. We’ve been on the road since we left Liberia three weeks ago and finally settled down at a hotel in Virginia for two weeks. The kids and I have been going to the museums in Washington DC, while their dad has been working during the days. 

Pitkä viikonloppu New Yorkissa

Aika on mennyt niin nopeesti, etten tahdo pysyä mukana. On ollut niin paljon tekemistä, ihan käytännön asioita plus uusi äitipuolen rooliin totutteleminen on vienyt energiaa. Päivät menee hujauksessa. Kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kuin hyvin!

Kun saavuimme Washingtoniin ajoimme miehen veljen luokse Marylandiin yöksi. Hänellä on ihana talo aivan meren rannan lähellä. Kävimme lasten kanssa aamupäiväkävelyllä läheisessä luonnonpuistossa ja hiekkarannalla ennen ajomatkaa New York Cityyn. New Yorkissa olimme kaksi yötä Airbnb asunnossa Staten Islandilla, joten otimme lautan Manhattanille joka päivä. Lautta on siitä kätevä, että siitä näkee Vapaudenpatsaan, eikä maksa mitään.

Olemme nyt jo jatkaneet matkaa seuraavaan kohteeseen, ja kohta jatkamme taas matkaa. Ehdimme kuitenkin kahdessa vuorokaudessa yllättävän paljon:

  • vierailimme Central Parkissa
  • käytiin Times Squarella
  • ihailtiin maisemia Roosevelt Island Tramwayssä
  • vierailtiin Grand Central -rautatieasemalla
  • syötiin bageleita! Ja dollarin pizzaa!
  • herättiin aamukolmelta, jotta päästiin vierailemaan The Today Show:hun
  • eksyttiin metrossa. Ja löysimme perille.

Ja paljon paljon muuta!

Camilla

English: It’s been a whirlwind ever since we got to the States. Spent two nights in Maryland and two nights in NYC. Saw a lot in New York and walked even more!

Yllätysvierailu Suomeen

Viikko ennen muuttoa Liberiasta Yhdysvaltoihin päätimme pitää neljän päivän loman Suomessa ja nyt se loma on ohi. Neljä päivää meni hujauksessa ja nyt olemme vihdoinkin Washington DC:ssä. Oli aivan ihana käydä Helsingissä, Hämeenlinnassa ja jopa Tallinnassa. Neljään päivään mahtuu paljon ja yöunet jäivät joka yö muutamaan hassuun tuntiin.

Söimme niin paljon herkkuja, että nyt loman loputtua voi siirtyä salaatteihin! Uudet perunat, silli, saaristolaisleipä, graavilohi, itse savustettu lohi ja katkarapu-uuniperunat maistui niin hyvälle, että oli vaikea lopettaa syömistä.

Ihana yllätys oli puusauna lammen rannalla auringon laskiessa. Ja piknik Espan puistossa auringon paistaessa. Polkupyöräajelu Töölönlahdella. Uusi karvainen perheenjäsen. Ja kaikkea muuta ihanaa.

Uusi seikkailu alkakoon. Perjantaina minusta tulee äitipuoli kahdelle suloisimmalle lapselle, enkä malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tai, olenhan minä ollut lasten kanssa tekemisissä monta kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa lapset ovat kanssamme kuukauden ja matkustavat kanssamme joka paikkaan, mihin ikinä menemmekin. Meillä on osittain lomaa ja osittain mies on töissä.

Nyt tarvitsee pakata tavarat hotellilla ja jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan.
Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla

English: We did a short visit in Finland after leaving Liberia and before arriving to Washington.

Viiden tähden hotelli Liberiassa

Vuonna 1960 Liberian pääkaupunkiin Monroviaan valmistui viiden tähden hotelli kaupungin parhaalle paikalle pienelle kukkulalle. Näkymät 360 astetta, merinäkymä ja kaupungin katot. Kahdeksankerroksisessa luksushotellissa oli 106 huonetta. Hotelli on yksi harvoista viiden tähden hotelleista Afrikassa, mutta joutui sulkemaan ovensa vuonna 1989, juuri ennen sisällissodan alkua.

Olin halunnut käydä hotellilla jo pitkään, mutta olimme jotenkin aina unohtaneet mennä tai pelkästään saamattomia. Keskiviikkona kun viimeinen kontti lähti meidän kotipihasta satamaan otimme suunnaksi Palace Ducor -hotellin raunioita. Kun saavuimme hotellille, tajusin unohtaneemme ottaa eväät mukaan, mutta ystävämme oli pakannut pienen piknikin koko porukalle ja laukusta paljastui juustoa, hummusta, pitaleipää, mangoa, viiniä ja olutta. Ei ole vähään aikaan viini maistunut niin hyvälle kuin kahden intensiivisen muuttopäivän jälkeen vanhan hotellin katolla.

Sodan aikana monet menettivät kotinsa ja hotellissa asui vuosia kodittomia. Hotelli on riisuttu kaikesta. Ainostaan betoni on jäljellä. Rappuset on edelleen olemassa, muttei kaiteita, joten kulkeminen pimeässä betonilabyrintissä oli kokemus itsessään. Hyökkäsimme heti katolle, koska auringonlaskuun oli vajaa puoli tuntia ja haluttiin saada paljon kuvia. Harmikseni en tajunnut ottaa uima-altaasta kuvia ja suosittelenkin kurkkaamaan tämän linkin takaa muutamia upeita kuvia hotellista. Laitan saman linkin vielä tämän postauksen loppuun.

Sodan loputtua Liberian hallitus tyhjensi hotellin sen asukkaista vuonna 2007 ja on nyt auki kaikille vierailijoille pientä sisäänpääsymaksua vastaan. Hotellia vartioi muutama työntekijä ja sisäänpääsymaksua vastaan he pitävät huolta ettei hotelliin muuta uusia asukkaita ja katsovat vierailijoiden autojen perään. Hotellia ei ole kunnostettu sodan jälkeen, eikä kukaan tiedä sen kohtalosta. Uuden hallituksen myötä keskustelut käyvät taas kuumana hotellin kohtalosta, mutta en ole kuullut mitään uutisia lähiaikoina. Liberiassa on potentiaalia turismille ja maa oli yksi Afrikan upeimmista lomapaikoista, kunnes sisällissota murskasi kaiken.

Muistaakseni kolmannessa kerroksessa paikalliset taiteilijat ovat maalanneet hotellihuoneen seiniä, mutta tällä kertaa ne jäivät kokematta ajanpuutteen takia. Hotellin upea sijainti houkuttelee paikallisia ihastelemaan esimerkiksi auringonlaskua ja ottamaan kuvia, kuten perhepotretteja ja kivoja somekuvia. Hotellia ympäröi valtavat lehtipuut ja jos osaa kuvitella ympäristöä ilman roskia, on alue todella vehreä ja kaunis.

En voisi kuvitella parempia läksiäisiä ja voin lähteä Liberiasta hyvillä fiiliksillä!

Kuvia Ducor -hotellista.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla

English: As the last crate left our apartment on Wednesday night, we took off to FINALLY see the five star hotel Ducor in Monrovia. The hotel closed in 1989, after 29 years of serving tourists, due to the civil war in Liberia, but is now open to the public to a small entrance fee. This visit was the perfect going away event for us after a crazy two day pack out. More pictures of the hotel here. And a BBC video of the hotel here