Ensimmäinen viikko – lauantai

Lauantai Heräämme taas aikaisin ja minua nukuttaisi, mutta uni ei tule. Käymme hakemassa aamupalaa ja keitän kahvit. Ulkona on kaunis aurinkoinen päivä, mutta mies on stressaantuneen oloinen. Hän ei ollut nukkunut juurikaan ja asuntoasia painaa mieltä. Aloitamme taas etsimään asuntoja ja teemme listan asuntokomplekseista, jossa aiomme käydä. Olemme päättäneet muuttaa asuntoon omakotitalon sijaan. Pelaamme tällä aikaa ennen kuin miehen toimiston muutto selviää.

Ihastumme ensimmäiseen asuntoon niin, että päätämme ottaa asunnon, vaikka se on meille liian pieni. Kyseessä on kolmikerroksinen rivitalo omalla autotallilla aivan miehen toimiston vieressä. Olen hieman pettynyt, enkä osaa olla innoissani. Olisin halunnut omakotitalon. Ymmärrän samalla, että tämä oli ainut järkevä ratkaisu ja meillä on kuitenkin aivan ihana uima-allas alue taloyhtiössä.

Koira ei valitettavasti tullut kaupan päälle, mutta muuten asunnot näyttävät juuri kuin esitteessä

Käymme hotellilla syömässä lounasta ja mies ilmoittaa haluavansa viedä minut treffeille ja vaihdan vaatteet shortseihin ja t-paitaan. Räplään puhelinta koko ajomatkan, enkä yhtään keskity, mihin olemme matkalla. Nostan katseen vasta kun saavumme kohteeseen. Golfia? Ihanaa!! Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Myin omat mailani kesällä 2016.

Meidän hotellilta vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä on golf range, missä on olut- ja ruokatarjoilu, ja kokemus on vähän niinkuin keilaamassa olisi. Jokaisessa golfpallossa on mikrosiru ja tietokone ilmoittaa pelaajalle, mihin pallo tipahtaa. Pelaamme miehen kanssa toisiamme vastaan pelissä, jossa tietokone ilmoittaa mille lipulle tulee lyödä. Häviän 10-0, mutta syytän olutta, jota tilasimme kannullisen. Viihdymme rangella yli kaksi tuntia, vaikka on todella kuuma. Emme muistaneetkaan miten hauskaa golf on.

Oluen jälkeen maistuu ranskalaiset ja menemme Chick-File-A pikaruokaravintolaan syömään. Saan ruokailun aikana puhelun, että tietokoneeni on korjattu. On lauantai ja ihmettelen, miten tietokone korjaantui näin nopeasti. Ajamme hakemaan koneen ja olen tyytyväinen, ettei tarvitse jakaa tablettia miehen kanssa enää. Hotellilla jatkamme taas huonekaluostoksia netissä. Koska muutamme asuntoon omakotitalon sijaan, emme tarvitse ostaa paljon huonekaluja. Sänky ja sohva riittää. Sohvan ostaminen ei olekaan helpoimmasta päästä. Alan pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle uudesta asunnosta. Katsomme hetken Staircase-dokumettisarjaa ennen nukkumaanmenoa.

Camilla

Ensimmäinen viikko – torstai ja perjantai

Torstai Aamu on viileä eilisen sateen jäljiltä ja ilma on kostea, niinkun joka päivä. Vedän meille taas lyhyet aamujumpan ennen aamupalaa. Kahvi maistuu taas hyvältä omalla kahvinkeittimellä keitettynä. Olen niin tyytyväinen päätökseen tuoda keittimen mukanani.

Vien taas miehen töihin ja palattuani hotellille huomaan tietokoneen sammuneen, eikä käynnisty mitenkään. Etsin vastausta ongelmaan netistä tuloksetta. Heitän koneen laukkuun ja suuntaan tietokonehuoltoon. Siellä pyöritellään päätä. Ei osaa sanoa ennen kuin avataan. Soitetaan kunhan vika löytyy.

Ehdin juuri hotellille, kun saan puhelun, että vika on mahdollisesti löytynyt ja he tarvitsevat luvan tilata varaosan. Saan koneeni takaisin vasta ensi viikolla. Jos vika korjaantuu. Harmittelen asiaa hetken, kunnes päätän lopettaa murehtimisen. Pyykkivuori on kasvanut valtavaksi, joten lähden pyykkituvalle. Saan puhelun ystävältäni ja juttelemme ainakin tunnin. Sovimme tapaavamme huomenna.

Katson telkkaria hetken, koska en jaksa innostua mistään. Joka kerta kun yritän tehdä jotain miehen tabletilla, se kaatuu. Kohta varmaan puhelimet menevät rikki ja haaveet uudesta sohvasta jäävät haaveiksi. Päätän kuitenkin olla optimistinen ja toivon illan olevan kiva.

Haen miehen töistä ja hänellä on ollut vähän huono päivä. Puramme toisiimme päivän asioita ja mökötämme hetken aikaa eri huoneissa. Rakentavaa ajattelen. Hetken mökötyksen jälkeen keskustelemme asiat ja päivän tapahtumat läpi. Syömme vähän iltapalaa ennen nukkumaanmenoa. Ihana päättää päivä hyvillä fiiliksillä.

Perjantai Päivä alkaa erittäin aikaisin Skype-palaverilla. Palaverin jälkeen käymme nopeasti syömässä aamupalaa, koska miehen pitää mennä töihin aikaisin tänä aamuna. Palattuani hotellille tiskaan eiliset tiskit ja siivoan vähän huonettamme. Katson hetken hauskaa dokumenttisarjaa hotelleista ja mietin josko pitäisi palata hotellialalle.

Koska tietokoneeni on edelleen korjattavana yritän tehdä vähän töitä miehen tabletilla, mutta mikään ei oikein tunnu toimivan. Jatkan dokumenttisarjan katsomista ja nukahdan telkkarin ääreen. Olo on jotenkin väsynyt aikaisen aamun takia.

Käyn suihkussa ja syön lounasta ennen kuin suuntaan ystävän kanssa kahville. Olemme päättäneet mennä Woodlands Church:iin, jotta hänen lapset voivat leikkiä ja voimme juoda kahvit seurakunnan kahvilassa. On kaunis päivä, eikä ollenkaan niin kuuma kuin alkuviikosta. Menemme kuitenkin sisälle leikkipaikkaan ja juomme kahvit lasten leikkiessä.

Juttelemme paljon kaikesta ja myös siitä, kuinka ihanaa olla taas yhdessä. Tuntuu kuin olemme molemmat kasvaneet samaan suuntaan, eikä keskustelut ole vaivaantunutta. Päinvastoin. Kaikki on niinkun ennenkin.

Mies soittaa olevansa valmis töistä ja nappaan hänet mukaan matkalla hotellille. Hän on saanut tietää, ettei meidän toinen auto ole vielä tullut satamaan Afrikasta. Laiva on satamassa, mutta kontti lojuu edelleen laivan kannella. Eikä tietoa milloin auto mahdollisesti tulisi Houstoniin.

Saamme toisen huonon uutisen. Miehen toimisto muuttaa, eikä meidän kannata vuokrata taloa The Woodlandsin alueelta. Kaikki työ, minkä olemme tehneet asunnon etsimisen takia, meni juuri viemäristä alas. Turhaudun, mutta tiedän ettei kannata jäädä lietsomaan negatiivista energiaa, vaan keskittyä etsimään uutta kotia. Etsimme koko illan lyhytaikaista vuokra-asuntoa. Teen meille illallista – Quornia ja bataattimuusia. Tuli todella herkullista. Miehen puhelin soi vielä myöhään illalla ja hänen tarvii mennä vielä toimistolla käymään. Jään katsomaan telkkaria ja ehdin nukahtaa ennen kuin hän palaa takaisin hotellille.

Camilla

Ensimmäinen viikko – keskiviikko

Keskiviikko On neljäs heinäkuuta ja Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Paikallinen pyhä. Ulkona sataa vettä kaatamalla, eikä ulos oikein tee mieli mennä. Syömme aamupalaa rauhassa ja selaamme taas käytettyjä huonekaluja netistä. Suuntaamme huonekaluliikkeeseen katsomaan sohvatarjontaa ja hintoja. Haluaisin ostaa uuden sohvan. Vaihtoehtoja on valtava määrä ja teemme päätöksen, mutta ostamme sohvan vasta kun meillä on koti.

Vietämme koko päivän telkkaria katsoen, koska laiskottaa. Sade loppuu iltapäivällä ja suuntaamme ruokakauppaan. Löydämme kivan kaupan, mistä löytyy paljon kaikkea kivaa kasvisruokailijoille. Olen innoissani!

Kun palaamme hotellille on henkilökunta grillaamasta hampurilaisia ja hodareita. Niin amerikkalaista ajattelen. Otamme oluet ja syömme illallista terassilla. Onpa ihanan viileä päivä kaiken kuumuuden jälkeen. Katsomme illalla leffan loppuun, minkä aloitimme aikaisemmin päivällä. Olimme käyneet katsomassa elokuvan leffateatterissa joskus muutama vuosi sitten, mutta kumpikaan ei muista siitä mitään.

Syömme vielä jätskit jälkiruoaksi. Itselleni valitsin mantelilla maustetun kookosmaidosta tehdyn jäätelön. Nappivalinta. Ihana mennä ruokakauppaan ja kokeilla kaikkea uutta.

Itsenäisyyspäivän juhlinnat menivät meiltä ohi tällä kertaa, mutta syytän huonoa säätä haluttomuuteen juhlia. Saimme muutaman kutsun grillaamaan, mutta ei tehnyt mieli lähteä mihinkään. Meillä on ollut niin paljon kaikkea meneillään, että päivä sängyn pohjalla ei ollut huono idea laisinkaan.

Camilla

Ensimmäinen viikko – tiistai

Tiistai Herään kahvin tuoksuun. Hyppään ylös sängystä ja hipsin olohuoneeseen onnellinen virne kasvoilla. Tuliko kahvista juotavaa? Tuli. Vihdoinkin saan minun Moccamasterilla keitettyä kahvia. Onhan vähän hölmöä lähettää kahvinkeitin jenkkeihin asti, mutta jokaisella meillä on omat omituisuutemme. Minun on Moccamaster.

Ei jaksa mennä salille. Syödään vaan aamupala rauhassa. Selaan taas facebookissa käytettyjä huonekaluja. Bingo. Viisi Ikean tuolia 75 dollaria. Millon voimme tulla hakemaan? Tänään? Sopii. Ai mutta, sinne alueelle pääsee vaan maksullista moottoritietä pitkin, eikä meillä vielä ole passia autossa tiemaksuja varten. Kauppa aukee vartin päästä, mennäänkö heti? Jep. Kävimme ostaa molempiin autoihin passit, koska on vaan helpompaa, kun ei tarvitse maksaa käteisellä tiemaksuja.

Vien miehen töihin, jotta voin käydä huonekaluliikkeissä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on isot alet kaupoissa ja halusin käydä tutkimassa lisää. Kiersin varmaan viisi huonekaluliikettä, mutta ennen kaikkea löysin käsityöliikkeen. Voi sitä onnea kun löytää hyvän käsityöliikkeen?!

Kävin myös tutustumassa Asian Marketiin ja luontaistuoteliikkeeseen. Nälkä ajoi takaisin hotellille ja söin taas ison salaatin lounaaksi. Pikkasen blogihommia ja muita asioita koneella, ennen kun olisi taas aika hakea mies töistä. Itsenäisyyspäivän kunniaksi mies pääsee pari tuntia aikaisemmin töistä. Ajamme tunnin toiselle puolelle Houstonia hakemaan keittiön tuolit ja pöydän. Näemme matkalla kolme autokolaria ja matka kestää puoli tuntia kauemmin kuin suunniteltu. Syömme illallista matkan varrella. Savustettua grilliruokaa.

Näemme pellolla seitsemän peuraa syömässä iltapalaa. Matkalla takaisin hotellille jäämme taas jumiin ruuhkaan autokolarin takia. Vaikka ilmastointi on täysillä koko ajan, on kuuma. Käsittämättömän kuuma. Mutta nyt meillä on keittiönpöytä ja tuolit!

Camilla

Ensimmäinen viikko Houstonissa – maanantai

Maanantai Herään juuri ennen herätyskelloa ja vaihdan ylle treenivaatteet. Lyhyt HIIT treeni hotellin salilla aloittaa viikon kivasti. Syömme aamupalan hotellin aulassa ja puhumme koko aamiaisen ajan, kuinka huomenna saisimme kunnon kahvia. Hotellin kahvi maistuu kuravedeltä. Aamupalapöydästä löytyy kuitenkin mustikoita, mansikoita ja vadelmia. Minun lemppari marjayhdistelmä.

Vien miehen töihin ja palaan takaisin hotellille. Paluumatkalla käännyn liian aikaisin moottoritieltä ja joudun tekemään u-käännöksen. Menen takaisin sänkyyn ajatuksena pistää Netflix päälle ja ottaa aamutorkut. Päätän kuitenkin soittaa muutamalle ystävälle ja saan pari tuntia kulumaan nopeasti. Varvastossut, jotka ostin kymmenen vuotta sitten ovat tulleet tiensä päähän ja lähdin Old Navy -vaatekauppaan isojen alennuksien perään. Löysin uudet varvastossut neljällä dollarilla ja t-paidan kuudella.

Kun palasin autolle parkkipaikalla sain puhelun muuttofirmasta, että ensimmäinen muuttokuorma Liberiasta on saapunut. Ajan pienvarastolle ja tapaan ystävällisen kuskin. Avaan varastotilan hänelle ja hän nostaa kaksi valtavaa laatikkoa varastoomme. Aurinko paistaa suoraan, missä seisomme ja tuntuu kuin olisi uunissa.

Takaisin hotellille ja lounaan kimppuun. Tein salaatin ja jälkkäriksi nachoja ja salsaa. Tekee mieli keksiä ja kahvia. Suklaadominot olis paikallaan. Minulla on kaapissa laatikollinen eri keksejä ja fazerin sinistä, mutta taidan säästää pahan päivän varalle. Juon vaan kahvin. Netflix päälle ja vartin torkut. Hoidan vähän asioita koneella ja sitten onkin aika mennä hakemaan miestä töistä. Matkalla saan viestin, että menee vielä hetki. Pysähdyn Starbucksiin ja tilaan meille molemmille kahvit. Istun kahvilassa hetken ja selaan käytettyjä huonekaluja facebookissa. Mies kyytiin toimistolta ja suuntaamme varastolle hakemaan vähän tavaroita muuttolaatikoista. Keittiöveitsi ja siivilä olivat tärkeimmät. Hotellihuoneessa ei näitä ollut. Ruoanlaitto on ollut haasteellista.

Hotellille palattuamme vaihdamme uima-asut päälle ja suuntaamme altaalle. Uin hetken lähes kuumassa altaassa. Aurinko onneksi ei enää illalla paista altaalle. Mies juo olutta altaan reunalla ja yrittää selvittää miksi luottoluokituksemme on mennyt alas. Tulostamme hotellin koneelta kuitteja miehen kirjanpitoa varten ja palaamme takaisin huoneeseen. Käyn suihkussa sillä välin kun mies virittää Suomesta lähettämäni Moccamasterin. Teen meille iltaruoan ja katsomme hetken telkkaria, kunnes nukahdan (taas) kesken ohjelman.

Camilla

Ensimmäinen aamu uudessa kotikaupungissa

Saavuimme Houstoniin eilen iltapäivällä ja kirjauduimme sisään hotelliin Spring-kaupunginosassa. Hotelli on joko ihan uusi tai sitten juuri remontoitu täysin. Huone on ihanan tilava ja meillä on pieni keittiökin.

Heräsimme hyvissä ajoin ennen herätyskelloa ja suuntasimme ihan ensimmäiseksi hotellin kuntosalille. Halusimme aloittaa uudessa kaupungissa hyvillä fiiliksillä, enkä keksi parempaa aloitusta kuin lyhyt tehokas treeni. Koko viimeiset kuusi viikkoa on mennyt täysin lomaillessa. Toki Helsingissä, New Yorkissa ja Washingtonissa tuli käveltyä todella paljon, mutta lihaskunto ja sykkeen nostatus on ollut lomalla.

Ensikosketus Houstoniin eilen oli tietysti aivan kamalat ruuhkat ja tervetulotoivotus betoniviidakkoon. Onneksi olemme muuttamassa alueelle, missä on vehreää, mutta muuten kaupunki on juuri yhtä betoninen, kuin muutama vuosi sitten kun olin lomamatkalla.

Kävimme myös ruokakaupassa ja huokaisimme molemmat helpotuksesta, kun huomasimme hinnat. Teksasissa todella on halvempaa kuin muualla Yhdysvalloissa! Osa tuotteista oli puolet Virginian hinnoista ja ihan valtavat valikoimat hedelmiä ja vihanneksia. Katsoimme toisiamme kauppaan astuessa ja sanoimme yhteen ääneen, tulemme varmasti viihtymään täällä. Ruoka ja ruoanlaitto on meille niin suuressa osassa joka päivä, että kunnollinen ruokakauppa on ehdoton.

Muutenkin palvelutarjonta on tällä alueella ihan toista luokkaa, kuin missään, missä olen asunut tai vieraillut. Löysin jopa Hot Jooga studion. En kyllä ymmärrä, mihin hot jooga studiota tarvitaan, koska ulkona on lähemmäs neljäkymmentä astetta, mutta ehkä jos talvella tulee tarvetta joogalle. Tämä kuumuus kyllä yllätti. Liberian kosteuden jälkeen tämä ilmankosteus ei tunnu miltään, mutta kuumuus tuntuu kuin olisi Saharan autiomaassa. En ole ikinä ollut, mutta tuntuu kuin olisi uunissa.

Löysin hotellin vierestä kivan lenkkipolun, mikä näyttäisi vievän metsään ja haluan mennä katsastamaan, josko pääsisin sinne pyöräilemään, koska juoksu ei tule kysymykseenkään tässä kuumuudessa. Sovittiin jo lasten kanssa, että otetaan heidän polkupyörät mukaan seuraavan kerran kun tulevat käymään, niin olisi kiva olla polut valmiiksi katsottuna.

Parasta kuitenkin tässä päivässä on asia, mitä olen odottanut jo vuosia. Tapaan parhaan ystäväni vuosien jälkeen. Hän asuu perheensä kanssa 20 minuutin automatkan päässä hotelliltamme ja hän tulee kohta hakemaan minua lounaalle. Pari viikkoa sitten mietin asiaa ja onnen kyyneleet nousivat silmiini, kun tajusin, että tapaamme taas monen vuoden jälkeen. Tästä tulee hyvä kolme vuotta. Tunnen olevani kotona.

Camilla

English: Our first morning in our new hometown Houston started with a nice workout at our hotel gym and with a nice big breakfast. The trip to the grocery store last night was a nice experience and we both feel like we will enjoy our time here. 

Suuri elämänmuutos

En olisi neljä vuotta sitten uskonut mihin elämä veisi minua, mutta tässä sitä nyt ollaan. Rouvana Yhdysvalloissa. Kahden suloisen lapsen äitipuolena. Tämä on ollut ihan mieletön seikkailu, enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman miestäni ja hänen lapsiaan. Tiedän olevani onnekas monella eri tapaa ja en malta odottaa viettää loppuelämä heidän kanssaan.

Edellisessä blogipostauksessa kerroin vihdoinkin uutiset ja olin niin otettu kaikista onnitteluista, etten tiennyt miten päin olla. Olisin tietysti halunnut pitää isot häät ja kutsua kaikki juhlistamaan rakkauttamme, mutta elämä päätti toisin. En kadu hetkeäkään tai toivoisi erilaista hääpäivää, koska kaikki meni niinkun oli tarkoitettu. Haluan edelleen pitää hääjuhlan, mutta ensin meidän pitää selvittää nämä oleskelulupa-asiat. Yksi asia kerrallaan.

Olemme tällä hetkellä loman loppusuoralla Louisianassa aviomieheni perheen luona ja lapset ovat meillä edelleen. Olen aina ihmetellyt, miten vanhemmat aina valittavat, kuinka mihinkään ei ole enää aikaa, mutta todentotta olen ollut onnellinen jos saan käydä suihkussa joka toinen päivä ja muistan syödä pari kertaa päivässä. Kaikki muu on luksusta. Sitä vaan jotenkin ajautu selviytymismoodiin ja yritin vaan pitää kaikki hengissä, syötettynä ja yhtenä palana. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, olisin tietysti voinut ottaa vähän iisimmin ja nauttia ajasta vähän enemmän. Nyt kun talossa on neljä aikuista pitämässä huolta lapsista (eikä olla jumissa hotellihuoneessa), olen itsekin osannut nauttia enemmän ja jaksanut leikkiä kivoja leikkejä lasten kanssa.

Olen aloittanut kuvien läpikäynnin viimeiseltä kuukaudelta ja yritän hieman jäsennellä, mistä oikein aloittaisin kertomaan seikkailuistamme. Välillä tahti on ollut sen verran nopeaa, ettei ole tahtonut pysyä mukana, mutta onneksi tajusin sentään ottaa muutaman kuvan sieltä täältä, jotta muisteleminen olisi helpompaa näin jälkikäteen.

Miltä nyt sitten tuntuu asua toisella puolella maailmaa ja olla naimisissa? Totuuden nimissä, en koe minkään muuttuneen ja olo on aika samanlainen kuin ennenkin, mutta ehdottomasti turvallisempi. Vaikka oleskeluluvan saanti tulee olemaan oma prosessinsa, mutta nyt olemme sentään yhdessä. Tiedän, että saamme olla yhdessä, eikä huomenna tarvitse lähtee lentokentälle, taas. Tieto luo turvallisuuden tunteen ja voimme elää elämäämme ilman turhaa stressiä. Tai noh… Green card prosessihan on tunnetusti maailman helpoin juttu.

Kuvat ovat parin päivän takaa Louisianasta, kun kävimme lasten kanssa päiväkävelyllä luontopolulla suoalueella.

Camilla

English: First I would like to thank everybody for their kind words. It sure has been quite the whirlwind, but here we are. Married and finally in one country. Our vacation time is now over and we are headed to Houston tomorrow morning. Pictures from our time in Louisiana, when one morning we took the kids to a short hike at a Nature Reserve.