Viime kuukaudet ovat olleet tapahtumarikasta, tai noh, sekin taitaa olla subjektiivista, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Kesä laitettiin pakettiin ja lapset aloittivat koulun. En malta odottaa kuulla tällä viikolla, miten uudessa koulussa ja uudella luokalla mennyt. Sen jälkeen kun lapset lähtivät, lähti myös mies pitkälle työmatkalle. Jäin ihan yksin tänne valtavaan taloon, mikä oli alkuun vaikeaa tottua hiljaisuuteen. Onneksi sain kuitenkin tehdä töitä ja sain päivään rutiineja.

Poikkesin Suomessa pikapikaa ja sain ihmetellä siskontyttöä, joka on nyt jo kasvanut aivan kamalan paljon! Miksi vauvat eivät voi pysyä pieninä kauemmin? Teki hyvää käydä viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Välimatka oli ainakin hetken pienempi.

Kun palasin Houstoniin tapahtui paljon lyhyen ajan sisään, enkä oikein vieläkään ole sisäistänyt kaikkea. Aikaeroväsymyksestä en ehtinyt päästä eroon kun aloitin kahvittoman elämän, tai ainakin alkuun kuukauden. Kovat päänsäryt ja vieroitusoireet ajoivat sängynpohjalle. Onneksi tässäkin kohtaa sain tehdä töitä, koska muuten en olisi varmaan käynyt suihkussakaan. Nyt kun katson takaisin, niin olen äärettömän onnellinen, että tein päätöksen parempaa hyvinvointia kohti. Tässä sitä ollaan, hengissä, kuukauden kahvittoman, sokerittoman ja aika monen muun -ttoman jälkeen. Olo on paljon parempi, vaikka loppujen lopuksi vaihdoin kahvin vihreään teehen. Kyllä ne kofeiinit jostain on saatava 😉

Vaikka aivan kamala väsymys painoi kuun alussa, niin ei auttanut muu kuin tarttua kiinni valtavaan projektiin. Löysin nimittäin tavaroistamme hometta. Olen nyt kuukauden päivät pessyt joka ikisen omistamamme tavaran etikalla ja/tai laittanut takapihalle aurinkoon. Lisäksi olen joutunut pyyhkimään kaikki talomme pinnat etikalla tappaakseni homeen. Talossamme on ilmastointikanavat ja home on mitä luultavammin matkannut putkia pitkin ympäri taloa. Olemme löytäneet syyn tapahtumalle ja vika on nyt korjattu. Samalla koko talo tavaroineen on pesty ja tämä etikan ihana tuoksu jää varmaan hetkeksi leijumaan.

Mies raukka on istunut toimettomana työpäivien jälkeen hotellilla, eikä ole voinut tehdä mitään. Ihme kyllä, en ole reagoinut homeeseen millään tavalla, vaikka olen allerginen nykyään monelle asialle. Olen joutunut syömään allergialääkkeitä puolisen vuotta, niin ehkä se on vaikuttanut, tai sitten home on ollut paikallista ja olen pystynyt siirtämään tavarat aurinkoon ilman, että se on päässyt ilmaan leijumaan. Tietty tätä kirjoittaessa rupesi heti käsiä vähän kutittamaan, kun rupesin miettimään kuinka paljon olen käsitellyt homeisia tavaroita.

Onni onnettomuudessa, sain käytyä läpi meidän tavaroita ja laitoin paljon kiertoon (pesemisen jälkeen tietysti) ja nyt on taas kaapit vähän tyhjempiä. Ja sain samaan hengenvetoon ostettua uutta. Kauan haikailemani spinning-pyörä saapui postissa ja vihdoinkin pääsen taas tekemään kauan kaipailemaani spinning-tunteja. Onhan pyörä aivan älytön ostos, mutta toisaalta, en koe saavani ulkona pyöräilystä kunnon treeniä aikaiseksi, niin tällä tavalla saan pidettyä kuntoa yllä, kun kuuman kostea ilma ulkona ei oikein innosta ulkoilemiseen.

Nyt elämä on kuitenkin asettunut aloilleen. Mies on taas takaisin kotona ja saamme lapset viikonlopuksi vierailulle. Postauksen kuvat ovat työmatkalta New Orleansiin, jossa olen tällä hetkellä. Palaamme kuitenkin Houstoniin jo tänään illalla sen jälkeen kun olemme hakeneet lapset koulubussilta.

Kivaa loppuviikkoa!
Camilla