Postauksen kuvilla ei niinkään ole mitään tekemistä aiheen kanssa, vaan kuvia, mitä löysin puhelimesta viikon varrelta.

Road Trippiä ja äänikirjoja
Vaihteeksi istuimme taas viime viikolla autossa määränpäänä Louisiana. Kävimme hakemassa lapset ja viettämässä iltaa miehen ystävien kanssa ravintolassa. Autossa istuminen on tullut tutuksi tässä amerikanelämässä ja vaikka matka taittuu joka kerta helpommin, on se silti aina todella raskas. Olen oppinut kuinka viihdyttää lapsia kuusi tuntia ja kuinka viihdyttää itseäni koko matkan ajan. Mies haluaa aina ajaa, joten tyydyn olemaan henkisenä tukena, mikä ei minua haittaa. Kaikille on tässä tuhansien kilometrien aikana muotoutunut oma paikkansa ja oma tehtävänsä ja viime aikoina matkat ovat taittuneet melko kivuttomasti.

Naapurimme suositteli joitain kuukausia sitten kirjaston äänikirjoja ja olemme miehen kanssa kuunnelleet jo kaksi kirjaa ajomatkoilla. Aivan mieletön palvelu kirjastolta! En edes tiennyt, että kirjastolta saa lainata äänikirjoja puhelimen sovelluksella, mutta on pakko hehkuttaa, koska sovellusta on helppo käyttää, aina löytyy joku kirja, mikä on vapaana ja kirjoja voi jopa varata ihan ilmaiseksi! Tietty, jos kirjastokorttia ei vielä ole, on pakko sellainen ensin hankkia ja tämä on haettava henkilökohtaisesti kirjastosta. Itselläni ei vielä(kään) ole Teksasin ajokorttia, joten en ole voinut hakea kirjastokorttia. Olen käyttänyt miehen kirjastokorttia, mikä on toiminut meillä ihan hyvin. Sain jopa lapset innostumaan äänikirjoista, vaikka lyhyillä matkoilla (kauppaan, leikkipuistoon yms.) podcastit ovat ykköstoiveena. Kun podcastit on kuunneltu, saan yleensä toiveena äänikirjan ajomatkoille.

Amerikkalaiset ja pyjamahousut
Kaikki amerikansuomalaiset voivat varmaan allekirjoittaa tämän väittämän ja kertoa tästä kummallisesta amerikkalaisesta tavasta mennä julkisiin tiloihin pyjamahousuissa. Ruokakauppaan, postiin, ravintolaan tai jopa virastoihin. Kun asuimme vielä Virginiassa ihmettelin vähän, kun naapurit ulkoiluttivat aamukuudelta koiriaan pyjamassa keskellä kaupunkia, kunnes huomasin, että pyjamahousuja käytetään hyvinkin useasti ulkonakin liikkuessa.

Kävimme miehen kanssa sunnuntaiaamuna kahvilassa, jonne kokonainen perhe pyjamissaan pölähti paikalle ja söivät aamiaisensa yöpuvuissaan. Jokainen tietysti tyylillään ja pakko myöntää, että olen itsekin alentanut standardeja ruokakauppaan mennessä täällä asuessa, koska ei näyttäisi olevan niin justiinsa missä hepeneissä kauppaan mennään. Olen kuitenkin miettinyt, onko se niin hankalaa laittaa tavalliset housut jalkaan ennen kun menee kauppaan? Vai olenko jo unohtanut kaiken ja Suomessakin kävellään kauppaan ruudullisissa flanellipöksyissä?

Podcastit
Aasinsiltana edellisestä, voisin mainita podcasteista muutaman sanan. Aloitin podcastien kuuntelun viitisen vuotta sitten ja seuraan tällä hetkellä noin kymmentä podcastia ja kuuntelen aina ajaessa podcastia. Siis kun yksin tulee ajeltua. Tai kun siivoan kotona, pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen mitä nyt ikinä tekee mieli kuunnella, tai mitä uutta on tullut. Podcasteja kuunnellessa tulee sellainen olo, että opii jotain uutta, vaikka se on viihdettä, joten tuntuu siltä, kuin olisi todella tehokas, kun taas musiikkia kuunnellessa tuntuu kuin tappaisi aikaa.

Eniten kuunnellut podcastit on suomalainen Afterwork, jossa kolme kolmekymppistä naista juttelee ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Heidän podcast on viikon kohokohta (Selviytyjien jälkeen) ja odotan jaksoa aina innolla. Toinen lemppari on Futucast, jota aloin alunperin kuuntelemaan, koska tutustuin kauppiksessa yhteen podcastin vetäjistä, mutta nyt kun Futucast on oikein kunnolla puhjennut kukkaan, on ollut ihan mieletöntä kuunnella mitä mielenkiintoisempia haastatteluita. Herrojen vieraina on ollut Tarja Halosesta aina Risto Siilasmaahan ja mitä uskomattomia tulevaisuuden tutkijoita.

Yksi podcasti, mikä on jäänyt vähän taka-alalle, mutta lukeutuu silti lemppareihini on What You Missed In History Class. Kuulostaa tylsälle, mutta eipä ole. Olen oppinut historiasta enemmän kuin koskaan. Tarinat jäävät mieleen, koska podcastin pitäjät osaavat kertoa elävästi hassuja tarinoita ja tekevät todella paljon töitä jaksojen eteen. Lopuksi vielä muutama suositus: Menestystarinan metsästäjät (suomalainen), Sommar & Vinter i P1 (ruotsalainen), TED Radio Hour, Joe Rogan Podcast. Lasten kanssa kuuntelemme: Wow In The World (kaikkien lemppari!), What If World ja Grim, Grimmer, Grimmest. Vähän vanhemmille lapsille: The Curious Cases of Rutherford & Frye.

Ruisleipää
Leivoin toissa viikolla ruisleipää, kun sain ruisjuurta ystävältäni ja voi sitä onnea meidän perheessä! Olen kaivannut kunnon Ruispaloja tai Fazerin Real -leipää viime aikoina, joten ei voinut parempaan saumaan raski tulla.

Alkuun oli vaan todella vaikea saada juuri käymään, mutta viidentenä päivänä leivoin leivät, vaikkei juuri kuplinut kunnolla. Leivistä tuli todella maukkaita, vaikka itse sanonkin. Nyt on juurta pakastimessa ja kunhan ensimmäinen satsi on syöty pois, saan tehtyä taas lisää. Ainut huono puoli leivässä oli, kuinka pahasti maha turposi. En tiedä oliko vika huonosti käyvässä juuressa, ruisjauhoissa vai leipojassa, mutta taapersin maha pystyssä loppupäivän… Kun otin asian puheeksi muiden suomalaisten kanssa, niin ilmeisesti on aika yleistä, ettei vatsa kestä ruisleipää niinkuin Suomessa asuessa. Oli miten oli, mutta aion jatkaa ruisleivän syömistä, sen verran herkullista se on!

Varkaita puutarhassa
Olemme onnistuneet kasvattamaan takapihalla jo vaikka mitä kasveja ja jos hyvin käy, saamme myöhemmin kesällä syödä oman maan tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa. Mutta, naapurissa asuu orava. Ja tämä kaveri tykkää ihan kamalasti käydä tonkimassa meidän kasvimaalla. Olen viettänyt tunteja netissä etsien eri ideoita, kuinka voisin kohteliaasti pyytää naapuria pysymään poissa meidän puutarhasta ja toistaiseksi olen ostanut muovisen pöllön istumaan kasvimaan vieressä.

Ensimmäisenä päivänä ei mitään vaikutusta, mutta viimeiset kolme päivää on saanut porkkanat olla rauhassa. Kävin vielä varuiksi ostamassa kanaverkkoa ja laitan koko kasvimaan päälle kanaverkkoa. Katsotaan kuinka minun käy, koska tomaatit on jo metrin korkuisia, mutta enköhän minä jotenkin saa viriteltyä.

Toinen oravan ja lintujen kohde on ollut herneenversot. Luulen, että herneet ovat oravien ja lintujen suklaata, koska joka kerta kun katson takapihalle, aidan päällä istuu lintu katselemassa versoja. Päivittäin sielläkin on joku käynyt mönkimässä, mutta nyt laitoin bambutikut rukkuun auttamaan kasveja kasvamaan, niin ehkä ruukkuun ei enää mahdu?

Tästä tuli mieleen bonus-tarina. Aidan toisella puolella on puut kukassa ja kolibrit ovat herkutelleet kukissa. Istuin yhtenä aamuna haltioissa ja ihmettelin pieniä lintuja. Haluaisin laittaa kolibreille sokerivettä meidän takapihalle, niin saisi ihastella niitä koko kesän, mutta en voi sietää ampiaisia, joita varmasti sokeriveden läsnäolo saisi aikaan. Joten, saan ihastella kolibreja vaan nyt kun naapurin puut on kukassa.

Ihanaa viikonloppua!
Camilla