Viimeisen viikon päivät on nyt tullut vietettyä sohvan ja sängyn välillä. Tai siis lähinnä olen siirtynyt sohvalta sänkyyn ja sängystä sohvalle. Ensimmäinen todellinen sairastaminen Yhdysvalloissa. Kävimme jopa lääkärissä asti ja nyt kun antibioottikuuria on takana pari päivää, uskaltauduin avata tietokoneen ja istun nyt jopa keittiön pöydän ääressä tuolilla. Odotan vielä testituloksia, mutta nyt ainakin näyttäisi siltä, että antibiootit ovat tepsineet. Olo on edelleen heikko kuumeen jäljiltä, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Netflixistä loppu leffat kesken ja olen jo siirtynyt lasten elokuviin, joten eiköhän tässä ole aikakin alkaa toipumaan. Ulkona on tänään superhellepäivä, joten ei kyllä haittaa olla ihan vaan kotona. Koska tänään aamulla oli vielä vähän kuumetta, en uskalla vielä huomenna liikkeelle, mutta ehkä perjantaina sitten 🙂

Ajattelin tässä parin viikon blogitauolla, että muistaakohan kukaan enää Suomessa olemassaoloani, mutta itse asiassa olen soitellut monien rakkaiden ihmisten kanssa ja saanut myös kuulla kuulumisia Suomesta. Onhan tämä näppärää kertoa suurimmat uutiset täällä blogissa, mutta koska kulisseissa tapahtuu niin paljon muutakin, että kiva kertoa jollekin kaikesta. Ja kiva kuulla, mitä kaikkea on tapahtunut ystäville ja perheelle.

Katsoin viime viikolla kaikki jaksot Ylen Kesäksi kotiin -ohjelman, jossa ulkosuomalaiset kertovat elämästään ulkomailla ja mm. siitä, mitä kaipaavat kotimaastaan. Viikonloppuna minun oli pakko Suomi-muistelun kunniaksi avata sillipurkki ja keittää perunat. Olen ollut poissa vasta kuukausia, mutta luulen, että tässä alussa ikävä on pahimmillaan. Olen äärettömän onnellinen täällä Houstonissa ja uusi koti on ihana, mutta pakko myöntää, että kaipaan Suomen kesää, kesäöitä, tuoksuja, polkupyöräajeluita, silliä ja perunoita, marjoja ja itse savustettua lohta. Pakastimestani puuttuu yksi erittäin tärkeä tuote tällä hetkellä, ja se on itse tehty omenasose. Olin viime viikolla kaupassa ja mietin, että miksi pitäisi ostaa omenasosetta tai omenia kaupasta, kun niitä saisi Suomessa ilmaiseksi pakastimen täyteen? En ostanut kumpaakaan, koska se vaikutti rahan haaskaukselta. Ehkä minulla on vielä matkaa integroitumiseen uuteen kotimaahani.

Nämä ovat niitä pienenpieniä asioita, mutta koska ei ole muuta valitettavaa, niin valitetaan nyt sitten niistä pienistä asioista. Enivei, muuttokuormamme on e-d-e-l-l-e-e-n matkalla ja on nyt seilannut Afrikasta Hollantiin, Hollannista Espanjaan ja jos universumi on ollut meille suotuisa, on kontti vihdoinkin matkalla Yhdysvaltoihin. En yhtään ihmettele, jos kontti olisi taas laitettu väärään laivaan. Mies kysyi tänä aamuna, että pitäisikö ostaa imuri, kun alkaa nää kokolattiamatot olee aika ällöttävät jo. Imuri kun on, kas vielä seilaamassa Atlantilla kolmatta kertaa. Rahaa on jo palanut tuhansia dollareita tämän eksyneen kontin takia, joten olen aika tarkka jokaisesta ostoksesta, mutta ehkä joudun taipumaan ässä imuriasiassa.

Mutta nyt lähden tästä kokeilemaan josko saisin tehtyä jotain illallista meille!
Ihanaa loppuviikkoa!

Camilla

English: My first doctor’s visit occurred this week after a few days of fever. But I’m finally sitting up and not laying on the couch. It seems that the antibiotics helped. We are still waiting for our stuff from Africa, due to a misplaced container. Our container went to Spain instead of the States. I don’t blame the container – Spain does sound more exotic than Baltimore 😉 Other than that, we are doing great. Still loving our new home and the neighborhood.