Olin kirjoittanut tämän blogipostauksen valmiiksi juuri ennen kuin tulin kipeeksi ja julkaisen tämän hieman myöhemmin kuin tarkoitus oli.

Mietin pari päivää, että mitäköhän sitä nyt oikein kirjottaisi blogiin, kunnes tänä aamuna vastaus löytyi sähköpostista: nimenvaihdos on vihdoinkin tehty Suomen väestörekisterikeskuksessa ja olen tästä päivästä lähtien virallisesti naimisissa myös Suomen valtion silmissä. Kaksi kuukautta meni nimenmuutokseen virallisella tasolla, mutta vielä on paljon tekemättä henkilökohtaisella tasolla.

Sähköposti
En tajunnutkaan miten iso prosessi tämä nimenvaihto on. Puhumattakaan siitä, että teen kaiken Yhdysvalloista käsin. Some nyt oli kaikkein helpoin ja aloitinkin siitä, mutta esimerkiksi Gmailin vaihto olikin ihan toinen tarina, joka jatkuu edelleen. Yritin löytää tietoa internetin värikkäästä maailmasta, mutta kaikki oli vanhaa tietoa ja muutenkin hankalaa. Olen vasta aloittanut prosessin ja veikkaan tämän jatkuvan vielä monta viikkoa. Sitä ei tajuakaan, että ihan kaikki kuvista koulutehtäviin on Googlen pilvessä. Tavalla tai toisella. En alkuunkaan ole ollut mitenkään järjestelmällinen, mikä tietysti hankaloitti prosessia, joten olenkin harkinnut suursiivousta ja aloittamista puhtaalta pöydältä.

Sähköpostin vaihtaminen toi mukanaan toisen asian, mitä en todellakaan ajatellut aikaisemmin. Kuvittele mielessäsi puhelimen sovellukset. Kuinka moneen sovellukseen olet kirjautunut sisään sähköpostillasi? Jep. Entä kaiken maailman nettisivut tai nettikaupat, mihin on pakko kirjautua sisään? Voi pojat.

Siviilisäädyn vaihtaminen
Olin jotenkin siinä uskossa, että vaihdan vaan nimeni maistraattiin, mutta tämähän ei ole niin yksinkertaista. Minunhan pitää myös ilmottaa Suomen väestötietorekisteriin, että olen mennyt naimisiin, jotta voin vaihtaa nimen. Tämäkään prosessi ei ollut helpoimmasta päästä.

Aloitan tarinan ihan alusta, jos joku tulevaisuudessa tarvitsee henkistä apua. Joten, me menimme naimisiin Virginian osavaltiossa (ihan käytännön syistä) ja tämä oli erittäin helppo. Menimme yhtenä maanantaiaamuna maistraattiin (Court House) ja haimme lupaa mennä naimisiin. Olimme täyttäneet lomakkeet etukäteen netissä, joten vierailu toimistossa kesti ehkä kymmenen minuuttia (josta viisi meni siihen, että virkailija etsi meidän nimeä tietokoneeltaan, koska lukulasit olivat jääneet aamulla kotiin). Virkailija tulosti lomakkeet, antoi kasan papereita (lähinnä ohjeita) ja vannoimme käsi sydämellä, että tiedot pitivät paikkansa.

Kun olimme saaneet luvan, suuntasimme vihkijän talolle, jossa vihkijä vaimoineen kirjoittivat papereihin tarvittavat tiedot. Vihkijän piti henkilökohtaisesti viedä paperit takaisin maistraattiin, jonka jälkeen kävimme hakemassa viralliset dokumentit seuraavana päivänä. Vihkitodistus yksinään ei ole laillinen asiakirja muissa maissa, joten vihkitodistus piti lähettää Virginian osavaltion pääkaupunkiin, eli Richmondiin, laillistettavaksi. Ns. Apostille-todistus tarvitaan Suomen suurlähetystössä, kun Suomen kansalainen ilmoittaa menneensä naimisiin. Vinkkivitonen: maistraatista kannattaa ostaa vino pino virallisia kopioita vihkitodistuksesta. Me otimme kuusi kappaletta, mutta eteenkin jos on Green Card hakemus edessä, kannattaa ottaa ainakin kymmenen kopiota.

Kun meillä vihdoinkin oli kaikki tarvittavat asiakirjat, lähetetään koko paketti Suomen suurlähetystöön ja siellä hoidetaan koko homma. Tämä palvelu muuten on suomalaisille ilmainen, joten nimenvaihtoon ainut kustannus oli Apostille-todistuksen maksut (10 dollaria Virginian osavaltiossa) ja postimerkit (yhteensä noin 10 dollaria). Itse olin yhteydessä Suomen suurlähetystöön Washingtoniin ja kysyin suoraan mitä pitää tehdä ja mistä löydän tietoa, koska halusin olla satavarma, että teen kaiken oikein. Olisin tietysti voinut lukea netistä ohjeita, mutta kaiken tämän oleskelulupa-asioiden keskellä en jaksanut lukea netistä mitään ja kysyin suoraan lähetystöstä. Oli niin hyvää palvelua, että suosittelen kyllä olemaan sinne yhteydessä, jos tulee jotain kysymyksiä.

Jos haluaa nopeuttaa prosessia, voi itse lähettää Pietarsaareen liput ja laput, eikä suurlähetystöön, mutta en halunnut ottaa riskiä postittaa kaiken Suomeen asti, joten hoidettiin nyt asia tällä lailla.

Kun asia oli hoidettu Pietarsaaressa, sain sähköpostin, jossa vahvistus nimenvaihdosta ja siviilisäädyn muutoksesta tuli kirjallisena. Pari päivää myöhemmin tuli postissa Kelakortti ja nettipankissa komeilee uusi nimi .

Passi ja/tai henkilötodistus
Vasta kun nimiasia on kunnossa, voi suurlähetystöön varata ajan uuden passin hankkimiseen. Yhdysvalloissa uuden passin saa Washington DCssä, New Yorkissa tai Los Angelesissä. Passia pitää hakea henkilökohtaisesti. Vanhalla passilla ja nimellä voi toki matkustaa, kunhan passissa ja lentolipussa lukee sama nimi. Kannattaa kuitenkin kantaa vihkitodistusta mukana kun matkustaa Suomeen, jos tulee jotain hämminkiä.

Minulla sattui hyvä tuuri, koska New Yorkin edustustosta tulee joku passikoneen kanssa Dallasiin lokakuussa, eli näillä näkymin saan uuden passin pian. Jos en nyt saisi uutta passia, joutuisin odottamaan lähemmäs puoli vuotta ennen kuin saan amerikkalaisen henkilötodistuksen, jossa uusi nimi komeilee. En, toisin sanoen, tarvitse uutta Suomen passia, mutta haluan hoitaa asian kuntoon, jos yhtäkkiä tulee lähtö ulkomaille ja tarvitsen passin uudella sukunimellä.

Olisiko ollut helpompi vaan pitää tyttönimi? Varmasti. Olenko kuitenkin tyytyväinen, että vaihdoin nimen? Ehdottomasti. Olen vanhanaikainen, kun kyseessä on naimisiinmeno ja sukunimen vaihto ja halusin alusta asti vaihtaa sukunimen naimisiinmenon jälkeen. Sitäpaitsi vanha sukunimeni ei ole sukupuuttoon kuoleva. Eteenkin kun minulla on kolme veljeä, joten ei ole huolta suvun nimen jatkamisesta.

Torstaiterveisin,
Rouva Fontenot