Ihana viikonloppu

Koko erossaoloajan haaveilin viikonlopusta, kuin tämä. Ei suunnitelmia. Leipomista. Kirjojen lukemista. Ihan vaan olla kaksistaan.

Keskiviikko ja torstai oli paikallinen pyhä täällä, joten mies ei mennyt töihin. Meillä oli suunnitelmia lähteä kolmen tunnin ajomatkan päähän Buchananin alueelle katsastamaan ranta ja suppailumahdollisuudet. Tiistai-iltana meillä oli vieraita illallisella ja koska ilta meni melko myöhäiseksi, emme edes muistaneet koko Buchanan rantaa. Keskiviikko ja torstai meni lähinnä kotona ja päätimme lähteä Buchananiin viikonloppuna. Perjantaina mies sai puhelun työpaikalta, että sähköissä on jotain häikkää, ja se taas tietää, että viikonlopun aikana tulee varmasti lähtö töihin taas. Joten, jäimme kaupunkiin, tai ainakin lyhyen ajomatkan päähän.

Silver Beach, Liberia

Lauantaina kävimme meille uudella rannalla ja oli ihana päivä! Ranta sijaitsee vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Monroviasta ja oli tyhjä! Aina kun täällä menee rannalle on parempi maksaa ns. parkkimaksu, koska sillon tietää, että joku vartioi autoa. Silver Beach on pieni ravintola rannalla ja maksaa vain 5 US dollaria per henkilö. Muut paikat ottavat yleensä 10 US dollaria, joten mielestäni tämä oli oikein hyvä diili. Erillisestä maksusta sai tuoleja, pöydän ja aurinkovarjon, mutta koska olimme tuoneet omat tuolit ja varjot, ei ollut tarvetta. Rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin ja aallot vierivät voimakkaasti valkoiselle hiekkarannalle. Ei ristin sielua meidän ja ravintolan henkilökunnan lisäksi. Saavuimme sopivasti lounaaksi ja tilasimme hummeria, tomaattikastiketta, paistettua riisiä ja ranskalaisia perunoita. Koko ruokalasku oli 35 US dollaria ja tarjoilija toi kaikki isolla tarjottimella hiekalle asti, missä istuimme. Hummereita tuli peräti kuusi kappaletta grillattuna ja tomaattikastike oli taivaallista. En tiedä millä liberialaiset maustavat ruokansa, mutta kertaakaan en ole pettynyt paikalliseen ruokaan.

Lunch at Silver Beach

Oli todella kuuma päivä, joten kävimme muutaman kerran vedessä. Silver Beach sijaitsee tarpeeksi kaukana kaupungista, joten vesi on puhdasta, mutta virtaukset todella voimakkaita, joten uimaan ei voi mennä. Vaikka jäimme seisomaan veteen vyötäröön asti, tuntui siltä kuin olisi ollut pesukoneessa. Aallot tulevat suoraan rantaan päin ja virtaukset sivuttain. Jos menisi uimaan, kävisi köpelösti. Mies oli kerran jäänyt todella pahasti kiinni virtauksiin toisella rannalla ja kesti peräti puoli tuntia ennen kun hän löysi kohdan rannalla, josta pääsi takas hiekalle.

Sunnuntai oli leppoisa. Ei suunnitelmia, joten teimme mitä ikinä huvitti. Heräsin ihan normaaliin aikaan puoli kuuden maissa, mutta koska mies oli täysin unessa, nousin ja menin tekemään aamupalaa. Sain läksiäislahjaksi ystäviltäni reseptikirjan ja löysin sieltä herkulliselta kuulostavan omenapannukakun, jota halusin kokeilla. Pannari uuniin ja siivosin keittiön rauhassa odotellessa. Kävin herättämässä miehen ja ensimmäinen kysymys oli, teinkö pannaria, koska tuoksuu ihan pannarilta.

Aamiaisen jälkeen kävimme kokeilemassa, josko mahtuisi tenniskentälle, mutta siellä oli juuri pelit alkanut, joten menimme kuntosalille hetkeksi. Takaisintullessa pelaajat kentällä oli ehtinyt vaihtua, joten oli turha jäädä odottamaan vuoroamme.

Söimme lounasta jo ennen yhtätoista, joten loppupäivä vain jotenkin mateli. Parvekkeelle ei paista aurinko kuin vasta myöhään iltapäivällä, joten otin mukavan asennon ja luin kirjaa kahvin kera iltapäivään asti. Kun aurinko rupesi paistamaan siirryin sisätiloihin. Aurinko ei anna armoa täällä. Minuutti auringossa ja tuntuu kuin olisi grillattavana, joten menen aina varjoon, jos suinkin mahdollista.

Kävimme kaupassa jossain välissä, koska aamuinen pannari kaipasi jäätelöä ja kaupassa on nykyään ihan mieletön valikoima Ben & Jerry’s jäätelöitä reiluun hintaan.

Loppuiltapäivä meni Skypessä, kun juttelimme miehen vanhempien kanssa ja ystävämme Suomesta soitti. Oli kiva kuulla kuulumisia. Siitä on nyt kuukausi kun lähdin Suomesta. Miten aika kuluukaan..

Muistan kun menin puoleksi vuodeksi Washingtoniin, meni kaksi kuukautta palautumiseen kaikesta. Siskoni oli muutama vuosi sitten maailmanympärysmatkalla ja sanoi samaa, että vasta kahden kuukauden lomailun jälkeen alkoi tuntua levänneeltä. Toisinaan olen ottanut stressiä tekemättömistä asioista, mutta pakko yrittää nauttia tekemättömyydestä nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Kun muutamme kuukauden päästä, on turha haaveilla enää löhöilystä ja leffojen katselusta koko päivän. Samalla on hyväksyttävä, että koulusta valmistuminen ei tullut ilmaiseksi ja päivät oli usein pitkiä. Puhumattakaan siitä, että elimme kaukana toisistamme.

Ja olemmehan tehneet oikeastaan vaikka mitä täällä ollessa! Yhtenäkään viikonloppuna emme ole olleet pelkästään kotona, vaan vähintäänkin toisena päivänä menty suppailemaan tai rannalle. Ja olen vihdoinkin päässyt lukemiseen kiinni. Koko sunnuntain luin kirjaa, ellen tehnyt jotain muuta. Sen verran koulu veroitti, että oli vaikea tarttua kiinni kirjaan kahdentoista tunnin opiskelujen jälkeen.

Toisin sanoen kaikki hyvin auringon alla.
Ihanaa viikonalkua!

Camilla

English: For the whole time separated I dreamed of a weekend like this was. No plans. Going somewhere just the two of us. Reading books. Cooking. Baking. No hurry. We ended up going to Silver Beach just outside of Monrovia and we had the beach to ourselves. They served lunch, so we ordered lobster, fried rice and french fries. Only 5 US dollar admission per person, which is cheaper than most places. And the food was worth the drive! Enjoying our time together ❤  

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s