Liberialainen ruokakulttuuri – osa 2

Edellisellä postauksessa kerroin vähän meidän ruokailusta täällä Liberiassa ja tähän postaukseen olen kirjannut hieman paikallisten käyttämistä raaka-aineista ja ruoanlaitosta.

Viikonloppuisin olemme yleensä syöneet paikallista ruokaa lounaaksi rannalla vieraillessamme, joten voin hieman valoittaa liberialaisten ruokatottumuksia tämän perusteella. Tämä ei missään nimessä ole kattava kirjoitus liberialaisesta ruokakulttuurista, vaan oma (kapea) näkemykseni paikallisesta keittiöstä.

Olen huomannut, että ravintoloissa on aika laajat ruokalistat. Helposti löytyy hampurilaisia, salaatteja, pizzoja, aasialaista, meksikolaista ja liberialaisia ruokaa, siis yhden ravintolan listalta. En tiedä miten tämä käytännössä toimii, mutta periaatteessa olis mahdollista tilata vaikka mitä. Olemme kuitenkin aina tilattu liberialaista ruokaa, eteenkin rantaravintoloissa kaupungin ulkopuolella, joten on jonkinlainen käsitys, mitä liberialaiset syövät.

Ruoanlaitto tapahtuu yleensä jonkinlaisella grillillä hiiliä käyttäen. Ensimmäisellä kerralla täällä vieraillessani ihmettelin mitä säkkejä ihmiset kantavat päänsä päällä, kunnes tajusin säkkien olevan täynnä hiiltä. Maaseudulla puut poltetaan maan tasalle, kasataan hiilet säkkeihin, säkit tien poskeen josta kaupunkiin menevät nappaavat mukaan ja myyvät markkinoilla. Onhan tämä aika toimiva konsepti maassa, jossa ei oikeastaan ole sähköjä (mutta jostain syystä kaikilla kuitenkin on älypuhelin…).

Riisiä ja kalaa
Yleisesti ottaen paikalliset syövät riisiä, hedelmiä, joitain vihanneksia, kalaa, kanaa ja eri kastikkeita riisin kanssa. Paistettu riisi on liberialaisille kuin suomalaiselle peruna. Kokeilin tehdä paistettua riisiä toissa viikolla ja vaikka itse sanonkin, niin oli sitten ihan huippuhyvää! Ja superhelppo tehdä. Pannulle vaan sipuli, (pakaste)kasviksia, keitetty riisi ja lopuksi soija- ja teriakikastikkeita, vähän mausteita ja voilá! Riisin kanssa tarjoillaan usein joku tomaatti- tai tumma sipulikastike. Nämä on yleensä vähän tulisia, muttei liikaa. Liberia on tunnettu tulisista chilipippureistaan, mutta tähän mennessä, mitä olen syönyt, ei chiliä käytetä todellakaan liikaa, vaan maut on erinomaisesti balanssissa.

Kanaa ja riisiä laguunilla. Lisukkeena paistettuja ruokabanaaneja. Chicken and rice at the lagoon. With a side of fried plantains. 

Kana on yleensä keitetty tai paistettu, mutta ei ikinä rintafilettä, vaan aina tulee luut mukana. Kanan päällä on yleensä jotain superherkullista kastiketta. Syömme kanaa todella harvoin, mutta välillä, jos kasvisvaihtoehtoa ei ole tarjolla, otamme kanaa. Parasta kuitenkin Liberiassa on tuore kala ja hummerit. Voi sitä onnen määrää, kun saa tuoretta neljä kokonaista grillattua hummeria kahdellakymmenellä dollarilla. Ei paljon tästä parane ruoka. Otamme aina hummeria, jos sitä on tarjolla. Kaloista en tiedä paljon, mutta barrakudaa tulee paljon, joten sitä on usein tarjolla. Satuimme rannalle yksi ilta kun yksi tanskalainen mies meni kahlaamaan rannalle virvelinsä kanssa ja nappasi valtavan barrakudan. Oli kyllä ihailtavaa katsoa, miten hän sai sen hilattua rantaan ihan yksin.

Kaksi vuotta sitten mies kävi kalastusreissulla merellä ja nappasi tonnikalan ja siitä riitti kuudelle kotiinvietäviä ja muistaakseni mies sai kuusitoista pihviä siitä mukaansa. Joten ehdottomasti kalaa riittää kyllä. Kalasta puheen ollen, käymme aika usein syömässä rannalla Fish Tacos, jotka on kaikkien suosikki. Ravintola on pieni ja askeettinen – muovituolit hiekalla palmujen alla, mutta ruoka on todella herkullista. Ravintola joutuu siirtymään lähiaikoina hotellin tieltä pois, mutta me saamme nauttia tacoista vielä hetken.

Lihaa on kyllä saatavilla, mutta en osaa ottaa kantaa minkä laatuista tai edes mistä päin liha on tuotu. Vai kasvatetaanko täällä karjaa jossain. Kylissä näkyy paljon vuohia ja kanoja, mutta ei ikinä lehmiä.

Näkymä Golden Beach ravintolan pöydästä. Kuuluisien Fish Tacojen koti. The view at Golden Beach restaurant. The home for the famous Fish Tacos.

Hedelmät ja kasvikset
Ympäri vuoden tarjolla on ananasta, tomaattia, kurkkua, sipulia, banaania eri muodoissa, perunaa, porkkanaa, kookospähkinöitä ja chiliä. Mangoja saa vain muutaman kuukauden ennen sadekauden alkamista, eli juuri nyt. Mangoja löytyy erilaisia ja eri kokoisia, mutta kaikki yhtä herkullisia. Muita hedelmiä en ole oikeastaan kokeillut, mutta kadulla näkee vaikka mitä. Hedelmiä, joista minulla ei ole hajuakaan.

Viikon hedelmät ja kasvikset. Fruits and vegetables for the week. 

Tuontitavaroina kaupasta saa  rajatusti omenia, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, mansikoita, pensasmustikoita, yrttejä, salaattia ym. Jotenkin olen oppinut tekemään päätöksiä viikon ruokalistasta siitä, mitä on tarjolla. Vaikka teen listan, mitä tarvitsen, en odota löytäväni kaupasta kaikkea listaltani. Tosin, toissa viikolla oli jännä paikka, koska meille oli tulossa paljon vieraita sunnuntaina brunssille ja olisin ollut pulassa, jos kaupasta ei olisi löytynyt tarvittavia raaka-aineita. Mutta, onneksi osaamme aina soveltaa 🙂

Yksi ehdoton paikallinen suosikki on paistetut ruokabanaanit. Onneksi en osaa valmistaa näistä mitään, koska söisin banaaneja muuten joka päivä. Yritimme kerran miehen kanssa kokeilla paistaa banaaneja, mutta ne vaan paloi pannulle. Luulen, että ne ehkä tarvitsee keittää ensin, ennen kun heittää öljyyn. Tai sitten ne pitää oikeasti uppopaistaa, mutta jos näin on asian laita, taitaa jäädä tekemättä… Ruokabanaanit on juuri sopivan makeita ja syödään niitä usein lisukkeena tai välipalana.

Bush meat
Lopuksi vielä halusin mainita yhdestä erittäin huolestuttavasta aiheesta, kun puhutaan ruoasta Liberiassa. Afrikkalaisilla noin yleensä ei ole varaa ostaa lihaa, kuten kanaa, kalaa tjms. Mutta, koska proteiinin lähteet ovat vähissä syövät paikalliset paljon metsästä löytyviä eläimiä, kuten apinoita, lepakoita, käärmeitä ja erilaisia jyrsijöitä. Eläimet otetaan kiinni viidakossa kaukana kaupungista, kuivatetaan ja tuodaan esimerkiksi tänne Monroviaan ja myydään markkinoilla. Bisnes on valtava. Katsoin VICE:n tekemän dokumentin aiheesta, koska juuri Liberiassa kuoli niin paljon ihmisiä Ebolaan vuonna 2014 ja 2015. Ebola lähti Guineasta ja matkasi mitä luultavammin lihan mukana Liberian pohjoisosista Monroviaan (pääkaupunkiin).

Sairastuneet kertoivat lähes saman tarinan – he söivät samaa apinan lihaa ja sairastuivat. Perheenjäsenet, ketkä eivät syöneet lihaa, eivät sairastuneet. Ihmiset pitävät myös apinoita lemmikkeinään, joten vaarana on sairastua tämän kautta. Tuntuu todella pahalta katsoa videoita epidemiasta, koska kaikki ihmiset ympärillämme selvisivät epidemiasta ja luultavasti menettivät läheisiään.

Jotta apinoiden syöntiin tulisi loppu, on päättäjillä pitkä tie rakentaakseen paremman infrastrukstuurin. En pysty käsittämään, että näin isolla maalla ei olisi mahdollista tuottaa omat kanat, kananmunat yms. Mutta, ennen kun tuotanto saataisiin edes ajatuksen tasolle olisi maksettava liian monelle ihmiselle toteutuksesta, ettei se yksinkertaisesti kannata. Korruptio on läsnä joka päivä joka paikassa.

Haluan pitää blogin sävyn positiivisena, mutta tuntuu välillä siltä, etten voi pelkästään kirjoittaa kuinka ihanaa kaikki on. Ihmisten päivittäinen elämä täällä on todella kovaa työtä ja todella monen liberialaisen suusta olen kuullut saman asian. Töitä ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Vaikka Liberia on kasvanut todella hyvin sisällissotien jälkeen, matkaa on vielä paljon kestävään kehitykseen ja omavaraisuuteen.

Erityisruokavaliot
Tähän loppuun voisin kirjoittaa muutaman ajatuksen kasvisruokailusta ja muutenkin erikoisruokavalioista koska nykypäivänä tuntuu kuin kaikilla on joku erikoisruokavalio, jota noudattaa. Ruokailu on melko hankalaa täällä ihan yleisellä tasolla. Raaka-aineita ei ole mielin määrin, eikä suurin osa ole laadukasta. Puhumattakaan jos on jotain rajoitteita. Olen ollut kohta 1,5 vuotta pääsääntöisesti kasvisruokailija ja parhaampani mukaan vegaani, mutta täällä minulla ei todellakaan ole ollut varaa valita ruokiani. Yritän löytää mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja keksiä niistä ravitsevaa ruokaa. Paputilanne kuitenkin täällä on melko nihkee, joten jos Suomessa sain päivän proteiiniannoksen täyteen pavuilla, en täällä todellakaan saa tarpeeksi proteiinia. Eteenkin näillä treenimäärillä. Joten, viikonloppuisin tilaamme yleensä kalaa ravintolassa, koska se yksinkertaisesti on tuoretta ja proteiinirikasta. Kanaa ostamme ehkä noin joka kolmas viikko ja syömme kanaa muutaman kerran kuukaudessa.

Liberiassa kasvaa jonkin verran papuja ja niitä kasvatetaan, mutta suurin osa pavuistakin ostan ruokakaupasta enkä kadulta. Kaupassa tölkkipavut on yleensä Ö-luokkaa, joten välillä mietityttää mitä sitä oikein söisi. Olemme molemmat aika uupuneita koko ajan ja uskon, että osasyy on liian vähän ravintorikasta ruokaa. Noh, meillähän ei ole kuin kuukausi jäljellä täällä, jonka jälkeen pääsemmekin nauttimaan hormooneilla kasvatettua ruokaa Yhdysvalloissa, joten jätän valittamisen tähän ja lähdemme nyt nauttimaan ihanasta illallisesta sushiravintolaan 🙂

Vaikka postauksen sävy on melko negatiivinen, olen silti todella onnekas, että pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kulttuuriin ja pääsimme vihdoinkin muuttamaan yhteen miehen kanssa!

Ihanaa loppuviikkoa!
Camilla

English: Even though we are not very engaged with the locals here, we have somewhat of an understanding about the Liberian food culture. Liberians cook mostly rice with beans, chicken or fish. It is mango season here now, but also there is locally grown fruits and vegetables available, such as cucumber, potato, tomato, pineapple, beans etc. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s